Olin Radio Suomen Taustapeili-ohjelmassa "asiantuntijana" puhumassa siitä, mikä kauhussa viehättää. Lähetys kuunneltavissa tuolta:

http://lotta.yle.fi/ijulkaisu.nsf/sivut/taustapeili_mikkonen

...en ole itse kuunnellut. Muistikuvat puheista vähän hämäriä - kun hourii puoli tuntia putkeen mitä sylki suuhun tuo, ei siitä jää paljoa päähän.

No, kuulemma lähetys oli kaikunut Kontulan Kontumarketin keskusradiosta, joten itä-Helsingin lähiöasujat ruokaostoksilla ovat saaneet kyseenalaisen kunnian kuulla, miksi minä pidän kauhuviihteestä.

Tänään televisiossa:

Tosipaikka: Aloitteleva pornotähti   Subtv 23.40 - 00.40  39-vuotias nainen kyllästyy kituuttamaan tehtaassa ja vaihtaa paremmin palkattuun työhön pornotähtenä.

...ja...

Dokumentti: Täydellinen lehmä   YLE FST5 21.20 - 22.20 Fryeburg Fair Mainessa USA:ssa on tärkeä vuosittainen tapahtuma kaikille karjankasvattajille. Ennen hienoimmat siitoseläimensä saattoi viedä näyttelyyn suoraan laitumelta, nykyään niitä pitää trimmata kauan.

En tiedä, on tässä jotain huvittavaa. On on.

...olen kerrankin minä. Tuntuu hyvältä potkia tutkainta vastaan Huippuyliopiston suhteen, oli taistelu miten tuhoon tuomitun oloinen hyvänsä. Vaihtoehtoja on, mutta eri asia kuunnellaanko niitä. Ensi maanantaina 10.12 klo 12 Elokuva- ja lavastustaiteen osaston opiskelijat marssivat TaiKilta Teatterikorkeaan mielenosoituksena sen puolesta, että ELO yhdistyisi TeaKin kanssa innovaatiohässäkän sijaan. Synergiaedut ovat hitusen ilmeisemmät kuin TKK: n ja Kauppakorkean kera (joiden perusteena on myös heiluteltu kiehtovaa argumenttia, että innovaatioita syntyy sitä paremmin, mitä kauempana yhdistettävät alat ovat toisistaan...hmm...Kadettiopisto ja Kuvataideakatemia? Tulevaisuuden Huippuja!). Jos nyt kehityksen on kerran kehityttävä, niin saisi edes kehittyä puolijärkevään suuntaan.

Ylläolevassa olen mukana, mutta en varsinaisena aikaansaajana. Isompi saavutuksen olo syntyy kohtalaisen hyvin etenevästä pitkän elokuvan käsikirjoituksesta, jota olen käytännössä koko syksyn ajan jatkuneella antoisalla kurssilla vääntänyt (tehtävänä on siis harjoitus, joten elokuva tehdään ainoastaan jos saan sen myytyä jonnekin).

Kurssin tavoitteena olisi saada joululomaan mennessä ensimmäinen näytös käsikirjoitusmuotoon ja loput ns. treatmentina eli eräänlaisena proosamuotoisena synopsiksena. Tällä hetkellä on kasassa 50 sivua, noin toisen näytöksen puoleenväliin asti - kokonaan käsismuodossa ja loput treatmentina. Eli olen reilusti aikataulua edellä. Nyt taputan itseäni selkään.

Tap.

Silti, olen nyt ns. käännekohdassa, jonka jälkeen (omasta valinnastani, totta kai) genre heittää häränpyllyä ja pitää keskittyä tavallaan täysin eri asioihin kuin tähän mennessä. Kolmas näytös se vasta pelottaakin, vaikka osa on huterasti kasaan heitettynä siitäkin. On hienoa yrittää ampua itseään jalkaan jo ensi kerralla! Mutta nythän niitä riskejä on erityisen hyvä ottaa, koulussa kun ollaan. Eikä Elinkeinoelämän Eksperttipaneeli ainakaan vielä päätä tekemisistäni.



 

Amerikkalaisia palomiehiä koulutetaan spottailemaan epäilyttävää materiaalia tai käyttäytymistä ihmisten asuntoihin päästessään. Mitäs ne palomiehet tekivätkään Fahrenheit 451: ssä?

Amerikalla on oikeus kidnapata toisten valtioiden kansalaisia, mikäli näitä epäillään rikoksista Yhdysvalloissa. Juttu juontaa juurensa maan 1800-luvun palkkionmetsästyskäytäntöihin. Mitähän muita hienoja 1800-luvun perinteitä voisi seuraavaksi herättää henkiin? Orjuuden?

Päivitin henkilökohtaista infosivuani Taideteollisen korkeakoulun sivustolla kommenttina Huippuyliopiston yksioikoista läpiajoa kohtaan (joka on kieltämättä ollut varsin innovatiivinen tempaus näin demokratiassa). Koska opiskelijoiden ääntä ei kuunnella, lienee tämä ainoa keino saada TaiKin sivuille muutakin kommenttia aiheesta kuin ihanaa leijonat ihanaa.

Minä.

Helsingin Sanomat uutisoi opiskelijoiden reaktiosta.

Batman goes Dostojevski.

Ja samaan syssyyn:

Aku Ankka paljastaa värinsä.

Tuoreehkon uutisen mukaan Disneylandista löytynyt jauhe saattoi olla krematoidun ihmisen jäännöksiä. Kiinnostavaa tässä nimenomaisessa tapauksessa ei ole se, oliko jauhe jonkun tuhkat vai ei, vaan se, että jotkut ovat oikeasti pyytäneet lupaa levittää rakkaansa tuhkat huvipuistoon.

Koska tämähän nyt viimeistään tarkoittaa, että jotkut myös tekevät niin.

Olen ajatellut itselleni polttohautausta (ei, en päivittäin), mutta seremonia saisi olla enemmän Big Lebowskin vastaavan kaltainen. Kaipuusta kuolemanjälkeiseen läsnäoloon Walt-sedän unelmien muistomerkillä herää vain kaikenlaisia kysymyksiä:

Eikö Disneylandin loputon plastinen banaalius ole tarpeeksi eloton ilman että sieltä joudutaan imuroimaan poltettujen ex-turistien maallisia jäännöksiä? Vai onko tämä viimeinen keino yrittää salakuljettaa inhimillisyyttä megakorporaation värikkääseen nekropolikseen?

Kuka haluaa viettää ikuisuuden siellä? Ja saanko minä varata hautapaikan Puuhamaasta?

Toki ajatus siitä, että muovipäinen Hessu Hopo tukehtuu esim. Aidsiin kuolleen narkomaanitransvestiittiprostituoidun ilmassa leijuviin tuhkiin pitää sisällään jopa enemmän vinksahtanutta viehätystä kuin lehtiotsikko "Mies pahoinpiteli Plussapallon".

Kasari-ysäritoimintatähti Jean-Claude Van Damme on nykyään ajautunut aika pitkälti samaan tilaan kuin toinen b-luokasta a-sarjanousuun kykenemätön pökkelösuosikkini Steven Seagal.

Molemmat pykäävät nykyään sarjatuotantona toinen toistaan kamalampia, bensaräjähdepainotteisia ammuskelurymistelyjä romanialaisilla kaatopaikoilla. Paras hetki näihin liittyen oli kun katsoin Van Dammen In Hellin ja Seagalin Out for a Killin putkeen (kaunis päivä, se) ja molempien dvd-ekstroissa on sama ikäloppu ja silmäpuoli tuottaja saman kolmen neliön toimiston samassa nurkassa halvalla dv-kameralla antamassa jaarittelevaa haastattelua siitä, miksi juuri tämä tyylitajuton ja mielikuvitukseton toimintaepäspektaakkeli on juuri Sinun aikasi ja rahasi arvoinen.

Seagal yritti hetken aikaa jotain muuta ja pyrki rahastamaan postmodernin nokkeluuden epävakaalla saralla. Itsensä esittäminen kehnossa komediassa ja hupaisassa Mountain Dew -mainoksessa ei kuitenkaan näyttänyt johtavan mihinkään ja Seagal palasi räjäyttämään ruosteisia tankkereita itä-Eurooppaan.

Nyt Frendeissä kerran vilahtanut Van Damme yrittää samaa esittämällä itseään itsestään kertovassa elokuvassa. Äidinkieltään puhumalla!

Heti kättelyssä mainitaan ainakin kokkeli- ja rahaongelmat (katsokaa Knock-Off jos haluatte nähdä nokka täynnä kokaiinia näyttelevän ikääntyvän toimintatähden), naisuhteet sekä järjettömät lausahdukset. Lienee turha toivoa loppuelokuvan etenevän charliekaufmanismiin.

Järjettömistä lausahduksista: kyllä, Van Damme on sanonut näin: "Happi on tärkeää. Ilman sitä lentokoneet tippuisivat taivaalta. Ja linnut." Kenties miehen pitäisi siis julkaista filosofinen pamfletti?

Laitetaanpa tämä spontaani purkaus tännekin, onpahan pitkästä aikaa jotain hourittavaa:

Menin 5.11 Messukeskukseen katsomaan syvästi ihailemaani elokuvaohjaaja David Lynchiä hieman puun takaa ilmestyneeseen luentotilaisuuteen, jossa kunniatohtoriksi nimetty Lynch vastaili kysymyksiin elokuvistaan ja meditaatiosta, tuoreen kirjansa Catching the Big Fish: Meditation, Consciousness, and Creativity pohjalta.

Lynch! Suomessa! Puhumassa!

Vaikea sanoa, mitä odotin, mutta taivaskanavamaista huuhaameditaation myyntitilaisuutta en ainakaan.

Transsendenttistä meditaatiota luovuuden ja maailmanrauhan välineenä puffaava Lynch oli haastatteluista tuttu töyhtöhyyppäinen itsensä. Spesifisiä kysymyksiä syytänyt yleisö sai viuhkana heiluvan oikean käden havainnollistamia eteerissä kelluvia vastauksia, joiden pohja oli helppo nähdä ainakin näin jossain määrin luovana ihmisenä. Tiedä sitten merkitsivätkö yleisluontoiset vastaukset mitään muulle osalle populaa, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa että idean syntymisen hetkeä on vaikea artikuloida mitenkään koherentimmin kuin: "mietin sitä ja mietin tätä ja sitten en miettinyt mitään ja sitten ne yhdistyivät ja tuli tämä idea".

Mutta Lynch on myös perustanut David Lynch Säätiön, joka mm. perustaa transsendenttisia kouluja ympäri maailmaa, joissa oppilaat sukeltavat viisauden helmiä "meistä jokaisesta löytyvästä alitajunnan äärettömästä valtamerestä". Eli toistetaan mantraa, syväsukelletaan sisimpäänsä ja näin syntyy paitsi enemmän luovuutta ja "onnen aaltoja", myös maailmanrauha. Säätiön tarkoitus on perustaa Suomeen "Voittamaton yliopisto", joka nostaisi kansakunnan "voittamattomuuteen", mitä vittua se ikinä sitten tarkoittaakaan. Nettisivuston mukaan se tarkoittaa about sitä, että jos joogit lentelisivät niin meillä olisi onnellisia lehmiä. Tai päinvastoin.

Homma vaikuttaa yhtä vakuuttavalta tieteen ja uskon yhdistelmältä epämääräisine viitteineen kuin älykkään suunnittelun kehäpäätelmät. Kaikki paha poistuu kun tilalle tulee hyvää. Kaikki hyvä tulee koska meillä on tällainen kaavio joka sanoo niin. Meillä on tällainen kaavio koska me uskomme niin. Ja me uskomme niin koska se on niin. Eikö olekin hyvä?

Lynchin vieressä istui kaksi "maailman älykkäintä ihmistä", tohtorit John Hagelin ja Bevan Morris, joista ensin mainittu on kuulemma kvanttifyysikko ja jälkimmäinen Maharishi University of Management -yliopiston rehtori. Mille viisauden valloittamattomille huipuille nämä superaivot sitten kiipesivät?

No, pohjimmiltaan he ilmoittivat että Ainoa Tie Onneen on transsendenttinen meditaatio. Sillä on mm. kokeiden mukaan saatu hetkeksi rauha Libanoniin ja Pohjois-Irlantiin. Peruskurssin hinta €1800. Miksi nämä onnen portaat tuovat niin usein mieleen Escherin maalaukset?

Kysyttiin mitä tahansa, noin kahden lauseen jälkeen puhe siirtyi automaattisen oloisesti aina takaisin siihen, että näitä kouluja on ympäri maailmaa ja jos yhden prosentin neliöjuuri populaatiosta vain meditoisi JUURI NÄIN, olisi maailmassa rauha tuossa tuokiossa. €1800, kiitos.

Hintaa ei tietenkään toisteltu vaan välteltiin ja pidettiin painotus tekniikan äärettömässä superiudessa. Tilaisuus ei siis ollut sitä varten, että ihmiset keskustelisivat meditaatiosta ja luovuudesta ja niiden välisestä mahdollisesta korrelaatiosta, vaan siksi, että heille saataisiin myytyä uskoa pussissa.

Loukkaavan siitä teki paitsi se, että myyntilauseiden haihattelevat yleistykset holhosivat sekä yleisön että puhujien älykkyyttä, myös se uskomaton ylenkatse jonka tällaisten latteuksien lateleminen kohdistaa ihan todellisten ihmisten todellisiin ongelmiin. Sodat päättyvät hetkeksi kun joukko hörhöjä menee itseensä toisella puolen maapalloa. OK. Aktuaalien konfliktien ja sotien osalliset siis eivät vain tajua lopettaa vaikka heihin säteilytetään onnen aaltoja. Voi teitä, perkeleitä.

Lynchin taide on kyllä yhä omaa luokkaansa, mutta ihmispisteet menivät nyt plop plop miinuksen puolelle. Todennäköisesti intuitioonsa luottava mies on vilpitön onnen kaupittelija, mutta tällä kertaa silti pelkkä kaupittelija. Tällä näytöllä jää tittelin perusteella kiinnostanut kirjakin lukematta.

Helsingin sarjakuvafestivaalit ovat täällä taas, 15.-16.9 kulttuuriareena Gloriassa. Itse olen nolaamassa...itseni...lauantaina kello 16:45 ohjelmanumeron muodossa.

Tule paikalle, koe myötähäpeän ihme! Näe nörttejä, tunne ylemmyyttä! Osta kuvallisia sarjoja joissa on potentiaalisesti myös tekstiä!

Minulla ei ole tällä hetkellä mitään sanottavaa mihinkään. Sillä välin, autoja naivia lohikäärmeitä.

Ei, en ehkä klikkaisi sitä töissä.

Tämä viikko kuluu kokonaan Espoo Cinéssä. Tänään tarjolla Flashdancen ilmainen ulkoilmaesitys, perjantaina pakistanilaista gore-kauhua!

Elokuva-arkistossa on kesän aikana nähty yhtä sun toista elokuvataiteen juhlavalla saralla, David Lynchin hämyisistä kohinoista Jörn Donnerin provosoiviin älypaloihin ja kaikenlaisiin 60-luvun pop-aallon harjalla ratsastaviin ihmeisiin. Huipentuma saavutetaan kuitenkin nyt keskiviikkona kun kulttuuria janoavalle kansalle tarjoillaan ainutlaatuinen tilaisuus ihailla David Hasselhoffin rintakarvoitusta Orionin hehkeältä kankaalta.

STARCRASH!

Uuden Hollywoodin auteurejen ollessa jo matkalla ulos ovesta vetämään lisää kokkelia nokkaan pukkasi George Lucas 1977 ulos b-elokuvien muutosta halpiksista massayleisöjen megaviihteeksi toitottaneen avaruusfantasiansa Star Wars, eivätkä Italian eksploitaatiomaestrot ummistaneet liirankiiluisia silmiään. Heti seuraavan vuonna tulikin ulos Luigi Cozzin ohjaama avaruuseepos Starcrash, josta SEA: n info kertoo seuraavaa:

"Kimalteleva värimaailma, yritteliäät pienoismallit sekä yhteenotot jättirobottien, amatsonien ja villi-ihmisten kanssa takaavat, että aika ei käy pitkäksi."

Ja yhdessä pääosassa tosiaankin itse Ritari Ässä, Rantavahtien kiistaton kunkku, rakkausballadien Matti Nykästäkin suurempi kultakurkku - nykyinen netttikännivideoiden naurunalaisuus David Hasselhoff!

The Hoff! Orionissa! Eli avaruudessa! Tule ja tutustu!

   <- Klikkaa kuvaa ja koe Maagisten Haarojen Ihme!

70-luvun halpaa italialaista scifiä enemmän kuin mielisairaalan suljetulle osastolle itse lukitut lääkärit määräävät katsoneena en voisi mitenkään hyvällä omallatunnolla ohittaa tätä tilaisuutta mainostaa ja hehkuttaa tätä epäilemättä tajunnan räjäyttävää merkkiteosta elokuvahistoriassa. Keskiviikkona. Nyt. 21.15.

Be there or face the wrath of Hasselhoff!

PS. Ennen Starcrashia esitetään Donnerin Dirty Story ja Lynchin Mulholland Drive, joten sopivaan mielentilaan voi virittäytyä kokemalla koko kolmikon - itse nappasin liput kaikkiin jo etukäteen...

Lisää väläyksiä menneisyydestä YouTuben kautta. Turtles oli minun ikäisilleni se seuraava kova juttu He-Manin ja Transformersin kadotettua suurimman viehätyksensä. Ilmeisesti vain teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat pystyivät täyttämään lihaksikkaiden friikkien ja muotoaan muuttavien robottien jättämän aukon.

Turtles alkoi Kevin Eastmanin ja Peter Lairdin mustavalkoisena sarjakuvana, jonka aina(kin joissain piireissä) muistetaan mainita olleen kovempi ja katu-uskottavampi kuin myöhemmät inkarnaatiot. Reaktioni tähän on aina sama: se kertoi viemärissä asuvista teini-ikäisistä mutanttininjakilpikonnista joita koulutti (mutantti)rotta. Get over it, people!

1987 alkoi Turtles -piirretty, jossa kilpparit taistelivat mm. isoja puhuvia aivoja vastaan. 1990 saapui elokuva, joka menestyi niin hyvin että sai seuraavana vuonna jatko-osan nimeltä Teinimutanttininjakilpikonnat 2 ja mönjän salaisuus. Minulla on kyseisen tapauksen juliste seinälläni. Elokuvan nimen yläpuolella lukee "Uusupeanttinen!" Sanan yllä kilpparit ovat kerääntyneet rikkoutuneen putkilon ympärille, josta vuotaa vihreää mönjää - salaperäisesti. Turtlesien ympärillä on neljä Seiska -tyyppistä räjähtävää lööppikuvaa, joissa lukee:

Lööppistoori!

Ninjacowboy!

Waudepizzaa! (Turtles -leffojen myötä Helsingin pizzerioissa oli hetken aikaa villitys tarjoilla pepperoni-banaani-suolakurkku -tyylisiä outoja pizzoja ja kutsua niitä Turtles-pizzoiksi. Cowabunga, dude!)

...sekä...

Megaräppiä!

Viimeisen yllä komeilee itse Vanilla Ice, joka tosiaan räppää elokuvassa:


...klippi kannattaa katsoa loppuun asti vaikka saisikin jo puolessa välissä tarpeekseen mikrofonia Manaajan "Let Jesus fuck you!" -tyyliin haaraväliinsä sullovasta Ice Ice Babysta, jonka virneestä kuvastuu ainoastaan kokaiinin kautta saavutettava viattomuuden tila. Lopussa on nimittäin herran lyhyt haastattelu, jossa hän puhuu kokemuksestaan elokuvan parissa. Elokuvan katsoneita saattaa ainakin hämmästyttää Vanillan tarjoama inside-tieto siitä, että käsikirjoitus oli olemassa. "They had it wrote down and everything". Jumatsuikka, käsikirjoitus ja kaikki! Mitä ne keksivätkään seuraavaksi siellä Hollywoodissa?

Vanhat klassikot löytävät tiensä YouTubeen yksi kerrallaan. Muistan kun näin tämän vuosia sitten ensimmäistä kertaa jonkun unohduksiin painuneen vuokravideon alussa kesken alkoholinhuuruista elokuvailtaa:


(jahas, videolla vaikeuksia näkyä...tässä linkki: älä tee sitä väärin päin!)

Koko huone oli mennä psykoosiin ja katsoimme infotaide-esityksen varmaan neljä kertaa uudestaan, aina epäuskoisen naurun seasta miettien mitä täsmälleen ottaen tarkoittaa "...kännissä teet sen aina väärin päin". Naisella on dildo? Pari mäiskäyttelee pakaroitaan yhteen? Akti tapahtuu Memento- tyyliin lopusta alkuun? Help me out here, Alko!

Tietokoneanimaatio kehittyy koko ajan, mutta tähän mennessä ihmisen fotorealistinen jäljittely on parhaimmillaankin johtanut tulokseen, joka saa elokuvaa katsoessa huutamaan spontaanisti: "Nuo lasiset silmät ovat kuolleet!" Esimerkkeinä tästä kaikin muinkin puolin pökkelö Final Fantasy: The Spirits Within (2001) sekä Robert Zemeckisin paitsi pökkelö, myös sisällöllisesti vastenmielinen Polar Express (2004). Jälkimmäinen tehtiin Sormusten herrojen Klonkusta tutulla motion capture-tekniikalla, jossa näyttelijä on pukeutunut anturitrikoisiin, joiden pohjalta liikkeet tallentuvat tietokoneen syövereihin. Liikkeiden siis pitäisi olla luonnollisia, koska niiden pohjalla on oikea ihminen.

Tulos on kuitenkin kankea. Liike on robottimaista eikä mitään massan tuntua synny pikselitaivaassa kirmaileviin hahmoihin. Silmät ovat kuolleemmat kuin Adam Sandlerilla ja Ben Affleckilla yhteensä, niiden nukkemaisen kiillon takana ei näy mitään eloa. Zombimannekiinit heiluvat sinne tänne ja katsoja vaivaantuu jäljen lähes-elävyydestä silloin kun ei oksenna äklöjoulufiilistelylle.

Zemeckis ei kuitenkaan luovuttanut 150 miljoonaa dollaria maksaneen kammotuksen flopattuakaan, vaan on tapansa mukaan jalostanut tekniikkaa. Zemeckis on vähän kuin James Cameron, kumpikaan ei yleensä tee uutta elokuvaa, jos se ei ole samalla harppaus efektiteknologialle. Nyt luvassa on anglosaksiseen eeppiseen runoon Beowulf perustuva elokuva. Erikoisen siitä tekee seikka, että tuotos on suunnattu aikuisille. Toisin sanoen, siinä on seksiä ja väkivaltaa. Animoidut hahmot myös näyttävät esittäjiltään, tietysti Crispin Gloverin Grendelin poikkeuksella.

Kyllä, Crispin Glover on Grendel. Jes!

Traileri on pirun näyttävä ja silmät yllättävän eläviä, mutta paikoin huomio kiinnittyy silti liikkeiden lievään luonnottomuuteen (erityisesti Robin Wright Pennin hahmo tuo liikaa mieleen Shrekin). Fotorealismin ongelma on, että sen on oltava 100% täysin fotorealistista, pienikin virhe särkee illuusion. Katsokaa itse:



Tässäkö sitten elokuvan tulevaisuus? Ei lavasteita, oikeiden ihmisten piirrettyjä naamoja ja askeleen päässä todellisen näköisestä oleva maailma - jossa tekijät voivat näyttää tasan mitä lystäävät rajanaan ainoastaan mielikuvitus ja hiipuvat kokaiinivarastonsa. Sky Captain and the World of Tomorrow (2004) sisälsi jo kuolleen Laurence Olivierin näköisyyden. Efektit integroituvat koko ajan tiukemmin ja tiukemmin kaikenlaisiin elokuviin, mutta tuskin tällaisesta tulee käytäntö, sillä teosten veivaaminen kestää niin kauan ja ihmiset haluavat kuitenkin mieluummin nähdä rakastamansa elokuvatähdet kuin heidän näköisyytensä.

Mutta koska studiopomot ovat laumaeläimiä, projekti tullee ainakin menestyksellään määräämään seuraaviksi vuosiksi aikuisille suunnatun efektielokuvan tulevaisuuden (Zack Snyderin Watchmenin ohella). Onko kaiken arvoista panostaa laatuun ja rajata kohderyhmä lähtökohtaisesti pienemmäksi? Lasten piirrettyjä kun kuitenkin katsovat kaikki.

Käsikirjoituksen ovat vääntäneet Neil Gaiman ja Roger Avary, joten toivoa on siltäkin saralta. Vaan kuka muistaa aiemman Beowulf-sovituksen, pääosassaan Christopher Lambert? Siinäkin oli tissit, selvästi tarkoitettu aikuisille! Angelina Jolien CGI-tissejä odotellessa voi siis tarkistaa Playboy-mallin aitoudeltaan samaa luokkaa olevat silikonitissit! Tapaus sisältää myös hämmentävää italowestern-homagea ja on kaikin puolin varsin onneton. Pakkokatsottavaa, siis.

Unohtakaa Levottomat ja muu nykypäivän ponneton pehmoporno! Tulkaa temmeltämään mielipuolisuuden hämmentävillä kentillä, katsokaa Teuvo Tulion Sensuela! Elämänne muuttuu paremmaksi, päästänne kasvaa kukkia ja olette täynnä rakkautta maailmaa kohtaan!

                                               

Maanantaina 30.7 tapahtuu Suuria. Itse Lastentarhan kyttä, miehistä miehisin, Kuvernaattori Arnold Schwarzenegger täyttää monumentaaliset 60 vuotta. Mr. Olympiasta Conaniksi, Terminaattoriksi ja Kalifornian kuvernööriksi tiensä raivannut itävaltalainen puhevammainen naistenmieslihaskimppu on elokuviensa ulkopuolella nähtävissä "parhaimmillaan" vuonna 1983 valmistuneessa matkailuvideomainoksessa Carnival In Rio. Iso-Arska hourii sekavia mulattitytöistä, puristelee perseitä ja opettaa englantia (!) naiselle laittamalla tämän imemään porkkanaa hitusen rivolla tavalla.

Uransa ja elämänsä aikana ympäristöystävällisen ja kuolemantuomiota kannattavan Ahnuldin suusta on päässyt kaikenlaista muistettavaa. Aloitetaan parilla klassikkolainauksella elokuvista:

Conan barbaarissa (1982) Schwarzenegger on, no, Conan...joka on barbaari. Conan kylvää tuhoa miekallaan ja leikkaa lopussa käärmeeksi muuttuvalta James Earl Jonesilta pään irti John Miliuksen nietzschemäisessä ja megalomaanisessa spektaakkelissa.

Conanilta kysytään mikä elämässä on kaikkein parasta:

"Crush your enemies, see them driven before you, and to hear the lamentation of their women!"

Commandossa (1985) puolestaan Arnold on voittamaton eversti John Matrix, jonka tytär kidnapataan. Puolentoista tunnin mahtimenon aikana Arska pistää päreiksi mm. puoli ostoskeskusta, asekaupan ja koko pahisten kyläkompleksin, tappaen n. 80 ihmistä hurmeisesti. Ehkä maailmankaikkeuden toiseksi paras elokuva, jossa one-linereita sinkoilee lähes samaan tahtiin kuin luoteja:

Matrix vastaa vihulaisen itsekehuun:

"I eat green berets for breakfast. And right now I'm very hungry. "

Matrix roikottaa konnaa kalliokielekkeeltä yhdellä kädellä jalasta pitäen:

Matrix: Remember, Sully, when I promised to kill you last?
Sully: That's right, Matrix! You did!
Matrix: I lied.

Sitten Matrix päästää irti.

Heittäessään höyryputken edessä seisovan ultimate gay-pääpahiksen läpi teräsputken:

"Let off some steam, Bennett!"

Näitä voisi kirjata ylös koko päivän. Mutta keskitytään sen sijaan arvon kuvernöörin oikean elämän lausuntoihin.

Rahasta ja onnesta:

“Money doesn't make you happy. I now have $50 million but I was just as happy when I had $48 million.”

Muistista, proustilaisittain:

“If it's hard to remember, it'll be difficult to forget.”

Väreistä ja omakuvasta:

"I like the color red because it's a fire. And I see myself as always being on fire."

Talous ja tyttöjen paikka:

"To those critics who are so pessimistic about our economy, I say, Don't be economic girlie men!"

Rohkeudesta ja tyttöjen paikasta:

"If they don't have the guts to come up here in front of you and say, 'I don't want to represent you, I want to represent those special interests, the unions, the trial lawyers ... if they don't have the guts, I call them girlie men."

Sisäisestä elämästä Terminator 3: n naisrobottiin liittyen:

"I saw this toilet bowl. How many times do you get away with this — to take a woman, grab her upside down, and bury her face in a toilet bowl? I wanted to have something floating there ... The thing is, you can do it, because in the end, I didn't do it to a woman — she's a machine! We could get away with it without being crucified by who-knows-what group."

Terveys ja seksi:

"The best activities for your health are pumping and humping."

Homoavioliitot:

"I think that gay marriage should be between a man and a woman."

...ja niiden kannattajat:

"Ninety-five percent of the people in the world need to be told what to do and how to behave."

Toisin sanoen:



Kohteliaat murhaajat tuovat arkun mukanaan.

Tällä hetkellä Amerikan laki määrää, että presidentin tulee olla syntyperäinen amerikkalainen, joten Kuvernaattorin tie Ronald Reaganin jalanjäljissä (joka oli aikoinaan Arskan tapaan paitsi "näyttelijä", myös Kalifornian kuvernööri) saattaa katketa. Jäämme silti elämään toivossa, että jonain päivänä Simpsons-elokuvan ulkopuolellakin voisi lausua kauniit sanat "presidentti Schwarzenegger".

Hyvää syntymäpäivää Arnold!

Uwe Böll strikes again!

Palaamme varmaankin ensi viikolla normaaliin hourintaan. Nyt luvassa hitusen matkaraporttia kuvituksineen (kuvan saa isommaksi klikkaamalla sitä) Englannin reissulta:

Saavuin Lontooseen sunnuntaina, ja Glasgow´n lentokentällä sattuneesta mokatusta itsemurhapommi-iskusta huolimatta en joutunut alistumaan ruumiintarkastuksille. Koinpa kuitenkin ensi kertaa tiukentuneet lentokenttäjärjestelyt ja pitkästä aikaa lontoon metrohulluuden, joka saa ihmettelemään miskeivät useammat ihmiset napsahda. Paimentavat kyltit ja kuulutukset ajavat tajunnan suohon. "Mind the gap.Stand on the right. The doors are now opening." CCTV-valvontakameroita on kirjaimellisesti joka nurkalla tarkkailemassa yhdenmukaisiin koulu-univormuihin pukeutuneita oletettuja nuorisorikollisia ja väärän värisiä terroristikandidaatteja. Kansallinen valveustila on nostettu korkeimpaan uhkatasoon. Lääkärit pommittavat meitä! Uusi pääministerimme on jäyhä rehtorifiguuri! Keitä me olemme? Onneksi Daily Mailin kaltaiset roskalehdet raportoivat päivän polttavista asioista, kuten psykiatrista joka käytti hyväkseen skitsopotilastaan harrastamalla seksiä yhden persoonan kanssa, pistämällä toisen siivoamaan ja kokkaamaan ja vonkaamalla kolmannelta rahoja lomamatkoille. Journalismin riemuvoitto kertoi myös pelastaneensa syöpälapsen päivän viemällä tämän Disneylandiin.

Ylikorostetun small talk -höpinän alla näyttää muutenkin piilevän aggressioita, mutta paimennusholhousvalvonta tuntuu mutu-pohjalta olevan omiaan höyrystämään keitoksen yli äyräiden. Yhdenmukaistamisen ja sensuurin mieliala näyttää vellovan ei-niin-kovin-pinnan-alla. Viikolla raportoitiin, että konservatiivipomo David Cameron vilautti copyright-suojan korotusta 50: stä vuodesta 70:een haikailevalle musiikkialalle mahdollisuutta muutokseen, mikäli koko ala lähtisi aktiivisesti karsimaan kirosanoja ja seksismiä biisinsanoituksista...se on heidän omaksi parhaakseen.


















  Tervetuloa Englantiin! Rauhan tyyssijaan!




















  Down Street! Ihan kuin Neverwheressä!



  Dinosaurusterroristit hyökkäävät! Run away! Run away!



  Se on taidetta. Sitä on museoissa.


Metrotunnelissa oli mielikuvitusta kiihottava teatterijuliste, jossa esitystä mainostettiin sanoilla: "It's Chariot's of Fire meets Rocky - on wheels!" Ei, en ymmärrä mitä se tarkoittaa ja ei, en saanut kuvaa.

Juna-asemilla 1984/V for Vendetta/Children of Men -tyyli pääsee parhaiten oikeuksiinsa: sähköisissä tauluissa ilmoitetaan paitsi seuraavaksi saapuva juna, myös infoa kanssaihmisten luonteesta: "Please be vigilant. Report anything suspicious." Please de-humanize all others. Anyone looking different will be shot on sight.

Etelärannikolla sijaitseva pikkukaupunki Bognor Regis oli pitkälti sellainen kuin 10 vuoden takaiset muistot viestivät, kameroita lukuun ottamatta. Kaupungin keskusta ja sitä ympäröivä alue oli myös julistettu "Alcohol-Free Zone"ksi, jonka tällainen Kallion asukki tulkitsee välittömästi alueeksi, jolla viinakset ovat ilmaisia. Vaan todellisuus on toista: puistot olivat tyhjillään ja siistejä. Elämästä ja sen roskasta eli ihmisistä riisuttuja. Pikkukivien peittämä ranta oli kuitenkin kaunis ja divarit mahtavia. Samoin hyväntekeväisyyskirpparit syövän ja vanhusten puolesta, joilta löytyi paitsi hienoja kuteita myös halpoja videoita. Esim.


  Hymyile! Isoveli valvoo!


Bill Hicksiä lainatakseni: "Keep repeating: we are free! We are free!" Onneksi hätä ei kauaa vaivannut, sillä löysin Jeesuksen tarunhohtoisen päämajan:


  Täällä vartioi Jesse! Huomatkaa mystisen hahmon heijastuma kyltissä...


  They're out there! Be careful! Remain vigilant!


Vierailin hetken mielijohteesta Bognorin hautausmaalla, josta löytyi kohtuullisen pysäyttävä näky:






Useampien lasten hautoja koristivat yllä olevan kaltaiset nallekarhukivet. Täysin uusi ja pysäyttävä ilmiö minulle. Hautojen ympärille oli myös aseteltu (oletettavasti) lasten omia leluja, tuuliviirejä ja -kelloja ynnä kaikenlaista muuta pientä ja värikästä. Yo. haudan vieressä oli puu:





...surun määrä lienee melkoisen ilmeinen. Aikuisten haudoilla maan alla lepäävästä ihmisestä persoonana viestii korkeintaan runon pätkä tai "kaipaamaan jäävät" -viesti. Kuolleet lapset puuhun köytettyine nalleineen sen sijaan suorastaan huutavat olleensa yksilöitä.  Aivan kuin lapsi voisi yhä leikkiä niillä jollain tasolla. Siinä ne ovat ja siinä hän on - mullan alla vailla poispääsyn mahdollisuutta. Ja nallet kahlittuna puuhun yhtä elottomina kuin aina ennenkin, ikuisesti erossa siitä ihmisestä joka hetkeksi sai ne elämään, ainakin itselleen. Hämmentävää.

Vaan palaamme kepeämpiin tunnelmiin:


  Haluaisitko Sinä raiskaajan edustajaksesi? ...joo joo, rapist, tiedetään.



Kävin myös Chichesterissä:

  "Star Trek Medicine is Here!" Mitä vittua? Mitä on Star Trek medicine? Täh?



Brighton osoittautui varsinaiseksi kirpputori/divari/antiikkiliikeaarreaitaksi, jonne olisi voinut syytää tuhansia puntia tuosta vaan. Katutaide eli myös piristävän vahvana, kenties paikallisen Hip Hop-festivaalin johdosta.



  "I know what you're thinking, punk...did he buy one shirt or two..."



  The Godfather of Buildings. With soul.



Hyväntahtoinen fasistivaltio kontrolliyhteiskunta  parastanne-ajatteleva-suojelijahallitus kielsi Suomen lailla ravintolatupakoinnin heinäkuun alussa. Onneksi toisensorttista aktiviteettia sen sijaan kannustetaan:






Lopuksi vielä pakollinen turistikuva Lontoosta:


  Mut täähän räjähti siinä yhes leffas...


Lontoosta löytyi myös aivan jumalallisen hieno Dalí  Universe-näyttely, jossa meinasi pää räjähtää ylialtistumisesta neroudelle. Patsaat olivat ehkä kaikkein komeinta antia ja pari tuntia oli liian lyhyt aika kaiken sisäistämiseen, mutta iski ähky. Eikö se mies olisi voinut tehdä jotain huonoa välillä, ahdistaisi vähemmän.

Matkan saaliina tuli kotiin mm. posliininen frenologiapää ja Pinpressions -naulataidevärkki. Sekä kirja Why Arnold Matters, jossa selitetään miten hra kuvernaattori Schwarzenegger on vaikuttanut maailmassa...no, kaikkeen. Sarjakuvan ystäville todettakoon myös mielenterveyteni kaikoneen lopullisesti, sillä ostin Dave Simin Collected Letters 2004-opuksen (joka on yhtä tuhti kuin Cerebus-kokoelmat...). Töttöröö.

Amsterdamin kautta kulkevalla paluumatkalla pääsin sitten vihdoin nauttimaan toisen miehen hellästä mutta päättäväisestä otteesta penikseni suhteen, turvamiehen käydessä huolellisesti kehoani läpi. Sen sijaan että minua olisi pyydetty riisumaan kenkäni, mies tunki sormensa niiden sisään haara-asennossa seisoessani...!

Nyt taas kotona. Matkustuskesä jatkuu huomenna Jyväskylää ja Finnconia kohti. Osallistun kahteen ohjelmanumeroon, voi tulla sanomaan hei jos on paikalla:

su C5 14:00 - 15:00 Ihanat huonot kauhuleffat (Ilja Rautsi, Petri Hiltunen)
su C4 16:00 - 17:00 Kuis? - huikea tietokilpailuspektaakkeli

...lisäksi lauantaina esitetään kuunnelma jossa olin näyttelemässä, köh-köh, pääroolia. Itsensänolaamiselle ei näy loppua!