?

Log in

No account? Create an account
ilja_rautsi
09 helmikuu 2008 @ 14:35
Olin Radio Suomen Taustapeili-ohjelmassa "asiantuntijana" puhumassa siitä, mikä kauhussa viehättää. Lähetys kuunneltavissa tuolta:

http://lotta.yle.fi/ijulkaisu.nsf/sivut/taustapeili_mikkonen

...en ole itse kuunnellut. Muistikuvat puheista vähän hämäriä - kun hourii puoli tuntia putkeen mitä sylki suuhun tuo, ei siitä jää paljoa päähän.

No, kuulemma lähetys oli kaikunut Kontulan Kontumarketin keskusradiosta, joten itä-Helsingin lähiöasujat ruokaostoksilla ovat saaneet kyseenalaisen kunnian kuulla, miksi minä pidän kauhuviihteestä.
 
 
Mieliala: itsemainostava
Musiikki: The Killers: Sam's Town
 
 
ilja_rautsi
06 tammikuu 2008 @ 19:21
Tänään televisiossa:

Tosipaikka: Aloitteleva pornotähti   Subtv 23.40 - 00.40  39-vuotias nainen kyllästyy kituuttamaan tehtaassa ja vaihtaa paremmin palkattuun työhön pornotähtenä.

...ja...

Dokumentti: Täydellinen lehmä   YLE FST5 21.20 - 22.20 Fryeburg Fair Mainessa USA:ssa on tärkeä vuosittainen tapahtuma kaikille karjankasvattajille. Ennen hienoimmat siitoseläimensä saattoi viedä näyttelyyn suoraan laitumelta, nykyään niitä pitää trimmata kauan.

En tiedä, on tässä jotain huvittavaa. On on.


 
 
Mieliala: thereminimaalinen
 
 
ilja_rautsi
04 joulukuu 2007 @ 20:56
...olen kerrankin minä. Tuntuu hyvältä potkia tutkainta vastaan Huippuyliopiston suhteen, oli taistelu miten tuhoon tuomitun oloinen hyvänsä. Vaihtoehtoja on, mutta eri asia kuunnellaanko niitä. Ensi maanantaina 10.12 klo 12 Elokuva- ja lavastustaiteen osaston opiskelijat marssivat TaiKilta Teatterikorkeaan mielenosoituksena sen puolesta, että ELO yhdistyisi TeaKin kanssa innovaatiohässäkän sijaan. Synergiaedut ovat hitusen ilmeisemmät kuin TKK: n ja Kauppakorkean kera (joiden perusteena on myös heiluteltu kiehtovaa argumenttia, että innovaatioita syntyy sitä paremmin, mitä kauempana yhdistettävät alat ovat toisistaan...hmm...Kadettiopisto ja Kuvataideakatemia? Tulevaisuuden Huippuja!). Jos nyt kehityksen on kerran kehityttävä, niin saisi edes kehittyä puolijärkevään suuntaan.

Ylläolevassa olen mukana, mutta en varsinaisena aikaansaajana. Isompi saavutuksen olo syntyy kohtalaisen hyvin etenevästä pitkän elokuvan käsikirjoituksesta, jota olen käytännössä koko syksyn ajan jatkuneella antoisalla kurssilla vääntänyt (tehtävänä on siis harjoitus, joten elokuva tehdään ainoastaan jos saan sen myytyä jonnekin).

Kurssin tavoitteena olisi saada joululomaan mennessä ensimmäinen näytös käsikirjoitusmuotoon ja loput ns. treatmentina eli eräänlaisena proosamuotoisena synopsiksena. Tällä hetkellä on kasassa 50 sivua, noin toisen näytöksen puoleenväliin asti - kokonaan käsismuodossa ja loput treatmentina. Eli olen reilusti aikataulua edellä. Nyt taputan itseäni selkään.

Tap.

Silti, olen nyt ns. käännekohdassa, jonka jälkeen (omasta valinnastani, totta kai) genre heittää häränpyllyä ja pitää keskittyä tavallaan täysin eri asioihin kuin tähän mennessä. Kolmas näytös se vasta pelottaakin, vaikka osa on huterasti kasaan heitettynä siitäkin. On hienoa yrittää ampua itseään jalkaan jo ensi kerralla! Mutta nythän niitä riskejä on erityisen hyvä ottaa, koulussa kun ollaan. Eikä Elinkeinoelämän Eksperttipaneeli ainakaan vielä päätä tekemisistäni.



 
 
 
Mieliala: työteliäs
Musiikki: At the Drive-In: Relationship of Command
 
 
ilja_rautsi
02 joulukuu 2007 @ 20:40
Amerikkalaisia palomiehiä koulutetaan spottailemaan epäilyttävää materiaalia tai käyttäytymistä ihmisten asuntoihin päästessään. Mitäs ne palomiehet tekivätkään Fahrenheit 451: ssä?

Amerikalla on oikeus kidnapata toisten valtioiden kansalaisia, mikäli näitä epäillään rikoksista Yhdysvalloissa. Juttu juontaa juurensa maan 1800-luvun palkkionmetsästyskäytäntöihin. Mitähän muita hienoja 1800-luvun perinteitä voisi seuraavaksi herättää henkiin? Orjuuden?


 
 
Mieliala: Innovoiva
Musiikki: CMX: Pedot
 
 
ilja_rautsi
30 marraskuu 2007 @ 13:29
Päivitin henkilökohtaista infosivuani Taideteollisen korkeakoulun sivustolla kommenttina Huippuyliopiston yksioikoista läpiajoa kohtaan (joka on kieltämättä ollut varsin innovatiivinen tempaus näin demokratiassa). Koska opiskelijoiden ääntä ei kuunnella, lienee tämä ainoa keino saada TaiKin sivuille muutakin kommenttia aiheesta kuin ihanaa leijonat ihanaa.

Minä.

Helsingin Sanomat uutisoi opiskelijoiden reaktiosta.


 
 
Mieliala: synergian kourissa
Musiikki: Kuulkaa korpeimme kuiskintaa!
 
 
 
ilja_rautsi
27 marraskuu 2007 @ 23:43
Batman goes Dostojevski.

Ja samaan syssyyn:

Aku Ankka paljastaa värinsä.



 
 
Mieliala: hötteikkö
Musiikki: Matti Johannes Koivu: Puuhastellen
 
 
ilja_rautsi
19 marraskuu 2007 @ 01:51
Tuoreehkon uutisen mukaan Disneylandista löytynyt jauhe saattoi olla krematoidun ihmisen jäännöksiä. Kiinnostavaa tässä nimenomaisessa tapauksessa ei ole se, oliko jauhe jonkun tuhkat vai ei, vaan se, että jotkut ovat oikeasti pyytäneet lupaa levittää rakkaansa tuhkat huvipuistoon.

Koska tämähän nyt viimeistään tarkoittaa, että jotkut myös tekevät niin.

Olen ajatellut itselleni polttohautausta (ei, en päivittäin), mutta seremonia saisi olla enemmän Big Lebowskin vastaavan kaltainen. Kaipuusta kuolemanjälkeiseen läsnäoloon Walt-sedän unelmien muistomerkillä herää vain kaikenlaisia kysymyksiä:

Eikö Disneylandin loputon plastinen banaalius ole tarpeeksi eloton ilman että sieltä joudutaan imuroimaan poltettujen ex-turistien maallisia jäännöksiä? Vai onko tämä viimeinen keino yrittää salakuljettaa inhimillisyyttä megakorporaation värikkääseen nekropolikseen?

Kuka haluaa viettää ikuisuuden siellä? Ja saanko minä varata hautapaikan Puuhamaasta?

Toki ajatus siitä, että muovipäinen Hessu Hopo tukehtuu esim. Aidsiin kuolleen narkomaanitransvestiittiprostituoidun ilmassa leijuviin tuhkiin pitää sisällään jopa enemmän vinksahtanutta viehätystä kuin lehtiotsikko "Mies pahoinpiteli Plussapallon".

 
 
Mieliala: riutuneen joutavanpäiväinen
Musiikki: Magenta Skycode: IIII
 
 
ilja_rautsi
17 marraskuu 2007 @ 11:48
Kasari-ysäritoimintatähti Jean-Claude Van Damme on nykyään ajautunut aika pitkälti samaan tilaan kuin toinen b-luokasta a-sarjanousuun kykenemätön pökkelösuosikkini Steven Seagal.

Molemmat pykäävät nykyään sarjatuotantona toinen toistaan kamalampia, bensaräjähdepainotteisia ammuskelurymistelyjä romanialaisilla kaatopaikoilla. Paras hetki näihin liittyen oli kun katsoin Van Dammen In Hellin ja Seagalin Out for a Killin putkeen (kaunis päivä, se) ja molempien dvd-ekstroissa on sama ikäloppu ja silmäpuoli tuottaja saman kolmen neliön toimiston samassa nurkassa halvalla dv-kameralla antamassa jaarittelevaa haastattelua siitä, miksi juuri tämä tyylitajuton ja mielikuvitukseton toimintaepäspektaakkeli on juuri Sinun aikasi ja rahasi arvoinen.

Seagal yritti hetken aikaa jotain muuta ja pyrki rahastamaan postmodernin nokkeluuden epävakaalla saralla. Itsensä esittäminen kehnossa komediassa ja hupaisassa Mountain Dew -mainoksessa ei kuitenkaan näyttänyt johtavan mihinkään ja Seagal palasi räjäyttämään ruosteisia tankkereita itä-Eurooppaan.

Nyt Frendeissä kerran vilahtanut Van Damme yrittää samaa esittämällä itseään itsestään kertovassa elokuvassa. Äidinkieltään puhumalla!

Heti kättelyssä mainitaan ainakin kokkeli- ja rahaongelmat (katsokaa Knock-Off jos haluatte nähdä nokka täynnä kokaiinia näyttelevän ikääntyvän toimintatähden), naisuhteet sekä järjettömät lausahdukset. Lienee turha toivoa loppuelokuvan etenevän charliekaufmanismiin.

Järjettömistä lausahduksista: kyllä, Van Damme on sanonut näin: "Happi on tärkeää. Ilman sitä lentokoneet tippuisivat taivaalta. Ja linnut." Kenties miehen pitäisi siis julkaista filosofinen pamfletti?
 
 
Mieliala: nyhryisä
Musiikki: Johnny Cash: American III: Solitary Man
 
 
ilja_rautsi
06 marraskuu 2007 @ 20:18
Laitetaanpa tämä spontaani purkaus tännekin, onpahan pitkästä aikaa jotain hourittavaa:

Menin 5.11 Messukeskukseen katsomaan syvästi ihailemaani elokuvaohjaaja David Lynchiä hieman puun takaa ilmestyneeseen luentotilaisuuteen, jossa kunniatohtoriksi nimetty Lynch vastaili kysymyksiin elokuvistaan ja meditaatiosta, tuoreen kirjansa Catching the Big Fish: Meditation, Consciousness, and Creativity pohjalta.

Lynch! Suomessa! Puhumassa!

Vaikea sanoa, mitä odotin, mutta taivaskanavamaista huuhaameditaation myyntitilaisuutta en ainakaan.

Transsendenttistä meditaatiota luovuuden ja maailmanrauhan välineenä puffaava Lynch oli haastatteluista tuttu töyhtöhyyppäinen itsensä. Spesifisiä kysymyksiä syytänyt yleisö sai viuhkana heiluvan oikean käden havainnollistamia eteerissä kelluvia vastauksia, joiden pohja oli helppo nähdä ainakin näin jossain määrin luovana ihmisenä. Tiedä sitten merkitsivätkö yleisluontoiset vastaukset mitään muulle osalle populaa, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa että idean syntymisen hetkeä on vaikea artikuloida mitenkään koherentimmin kuin: "mietin sitä ja mietin tätä ja sitten en miettinyt mitään ja sitten ne yhdistyivät ja tuli tämä idea".

Mutta Lynch on myös perustanut David Lynch Säätiön, joka mm. perustaa transsendenttisia kouluja ympäri maailmaa, joissa oppilaat sukeltavat viisauden helmiä "meistä jokaisesta löytyvästä alitajunnan äärettömästä valtamerestä". Eli toistetaan mantraa, syväsukelletaan sisimpäänsä ja näin syntyy paitsi enemmän luovuutta ja "onnen aaltoja", myös maailmanrauha. Säätiön tarkoitus on perustaa Suomeen "Voittamaton yliopisto", joka nostaisi kansakunnan "voittamattomuuteen", mitä vittua se ikinä sitten tarkoittaakaan. Nettisivuston mukaan se tarkoittaa about sitä, että jos joogit lentelisivät niin meillä olisi onnellisia lehmiä. Tai päinvastoin.

Homma vaikuttaa yhtä vakuuttavalta tieteen ja uskon yhdistelmältä epämääräisine viitteineen kuin älykkään suunnittelun kehäpäätelmät. Kaikki paha poistuu kun tilalle tulee hyvää. Kaikki hyvä tulee koska meillä on tällainen kaavio joka sanoo niin. Meillä on tällainen kaavio koska me uskomme niin. Ja me uskomme niin koska se on niin. Eikö olekin hyvä?

Lynchin vieressä istui kaksi "maailman älykkäintä ihmistä", tohtorit John Hagelin ja Bevan Morris, joista ensin mainittu on kuulemma kvanttifyysikko ja jälkimmäinen Maharishi University of Management -yliopiston rehtori. Mille viisauden valloittamattomille huipuille nämä superaivot sitten kiipesivät?

No, pohjimmiltaan he ilmoittivat että Ainoa Tie Onneen on transsendenttinen meditaatio. Sillä on mm. kokeiden mukaan saatu hetkeksi rauha Libanoniin ja Pohjois-Irlantiin. Peruskurssin hinta €1800. Miksi nämä onnen portaat tuovat niin usein mieleen Escherin maalaukset?

Kysyttiin mitä tahansa, noin kahden lauseen jälkeen puhe siirtyi automaattisen oloisesti aina takaisin siihen, että näitä kouluja on ympäri maailmaa ja jos yhden prosentin neliöjuuri populaatiosta vain meditoisi JUURI NÄIN, olisi maailmassa rauha tuossa tuokiossa. €1800, kiitos.

Hintaa ei tietenkään toisteltu vaan välteltiin ja pidettiin painotus tekniikan äärettömässä superiudessa. Tilaisuus ei siis ollut sitä varten, että ihmiset keskustelisivat meditaatiosta ja luovuudesta ja niiden välisestä mahdollisesta korrelaatiosta, vaan siksi, että heille saataisiin myytyä uskoa pussissa.

Loukkaavan siitä teki paitsi se, että myyntilauseiden haihattelevat yleistykset holhosivat sekä yleisön että puhujien älykkyyttä, myös se uskomaton ylenkatse jonka tällaisten latteuksien lateleminen kohdistaa ihan todellisten ihmisten todellisiin ongelmiin. Sodat päättyvät hetkeksi kun joukko hörhöjä menee itseensä toisella puolen maapalloa. OK. Aktuaalien konfliktien ja sotien osalliset siis eivät vain tajua lopettaa vaikka heihin säteilytetään onnen aaltoja. Voi teitä, perkeleitä.

Lynchin taide on kyllä yhä omaa luokkaansa, mutta ihmispisteet menivät nyt plop plop miinuksen puolelle. Todennäköisesti intuitioonsa luottava mies on vilpitön onnen kaupittelija, mutta tällä kertaa silti pelkkä kaupittelija. Tällä näytöllä jää tittelin perusteella kiinnostanut kirjakin lukematta.
 
 
Mieliala: transepäileväinen
Musiikki: CMX: Talvikuningas
 
 
ilja_rautsi
13 syyskuu 2007 @ 17:19
Helsingin sarjakuvafestivaalit ovat täällä taas, 15.-16.9 kulttuuriareena Gloriassa. Itse olen nolaamassa...itseni...lauantaina kello 16:45 ohjelmanumeron muodossa.

Tule paikalle, koe myötähäpeän ihme! Näe nörttejä, tunne ylemmyyttä! Osta kuvallisia sarjoja joissa on potentiaalisesti myös tekstiä!

 
 
Mieliala: mömmeröinen
Musiikki: CMX: Dinosaurus Stereophonicus