Laitetaanpa tämä spontaani purkaus tännekin, onpahan pitkästä aikaa jotain hourittavaa:

Menin 5.11 Messukeskukseen katsomaan syvästi ihailemaani elokuvaohjaaja David Lynchiä hieman puun takaa ilmestyneeseen luentotilaisuuteen, jossa kunniatohtoriksi nimetty Lynch vastaili kysymyksiin elokuvistaan ja meditaatiosta, tuoreen kirjansa Catching the Big Fish: Meditation, Consciousness, and Creativity pohjalta.

Lynch! Suomessa! Puhumassa!

Vaikea sanoa, mitä odotin, mutta taivaskanavamaista huuhaameditaation myyntitilaisuutta en ainakaan.

Transsendenttistä meditaatiota luovuuden ja maailmanrauhan välineenä puffaava Lynch oli haastatteluista tuttu töyhtöhyyppäinen itsensä. Spesifisiä kysymyksiä syytänyt yleisö sai viuhkana heiluvan oikean käden havainnollistamia eteerissä kelluvia vastauksia, joiden pohja oli helppo nähdä ainakin näin jossain määrin luovana ihmisenä. Tiedä sitten merkitsivätkö yleisluontoiset vastaukset mitään muulle osalle populaa, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa että idean syntymisen hetkeä on vaikea artikuloida mitenkään koherentimmin kuin: "mietin sitä ja mietin tätä ja sitten en miettinyt mitään ja sitten ne yhdistyivät ja tuli tämä idea".

Mutta Lynch on myös perustanut David Lynch Säätiön, joka mm. perustaa transsendenttisia kouluja ympäri maailmaa, joissa oppilaat sukeltavat viisauden helmiä "meistä jokaisesta löytyvästä alitajunnan äärettömästä valtamerestä". Eli toistetaan mantraa, syväsukelletaan sisimpäänsä ja näin syntyy paitsi enemmän luovuutta ja "onnen aaltoja", myös maailmanrauha. Säätiön tarkoitus on perustaa Suomeen "Voittamaton yliopisto", joka nostaisi kansakunnan "voittamattomuuteen", mitä vittua se ikinä sitten tarkoittaakaan. Nettisivuston mukaan se tarkoittaa about sitä, että jos joogit lentelisivät niin meillä olisi onnellisia lehmiä. Tai päinvastoin.

Homma vaikuttaa yhtä vakuuttavalta tieteen ja uskon yhdistelmältä epämääräisine viitteineen kuin älykkään suunnittelun kehäpäätelmät. Kaikki paha poistuu kun tilalle tulee hyvää. Kaikki hyvä tulee koska meillä on tällainen kaavio joka sanoo niin. Meillä on tällainen kaavio koska me uskomme niin. Ja me uskomme niin koska se on niin. Eikö olekin hyvä?

Lynchin vieressä istui kaksi "maailman älykkäintä ihmistä", tohtorit John Hagelin ja Bevan Morris, joista ensin mainittu on kuulemma kvanttifyysikko ja jälkimmäinen Maharishi University of Management -yliopiston rehtori. Mille viisauden valloittamattomille huipuille nämä superaivot sitten kiipesivät?

No, pohjimmiltaan he ilmoittivat että Ainoa Tie Onneen on transsendenttinen meditaatio. Sillä on mm. kokeiden mukaan saatu hetkeksi rauha Libanoniin ja Pohjois-Irlantiin. Peruskurssin hinta €1800. Miksi nämä onnen portaat tuovat niin usein mieleen Escherin maalaukset?

Kysyttiin mitä tahansa, noin kahden lauseen jälkeen puhe siirtyi automaattisen oloisesti aina takaisin siihen, että näitä kouluja on ympäri maailmaa ja jos yhden prosentin neliöjuuri populaatiosta vain meditoisi JUURI NÄIN, olisi maailmassa rauha tuossa tuokiossa. €1800, kiitos.

Hintaa ei tietenkään toisteltu vaan välteltiin ja pidettiin painotus tekniikan äärettömässä superiudessa. Tilaisuus ei siis ollut sitä varten, että ihmiset keskustelisivat meditaatiosta ja luovuudesta ja niiden välisestä mahdollisesta korrelaatiosta, vaan siksi, että heille saataisiin myytyä uskoa pussissa.

Loukkaavan siitä teki paitsi se, että myyntilauseiden haihattelevat yleistykset holhosivat sekä yleisön että puhujien älykkyyttä, myös se uskomaton ylenkatse jonka tällaisten latteuksien lateleminen kohdistaa ihan todellisten ihmisten todellisiin ongelmiin. Sodat päättyvät hetkeksi kun joukko hörhöjä menee itseensä toisella puolen maapalloa. OK. Aktuaalien konfliktien ja sotien osalliset siis eivät vain tajua lopettaa vaikka heihin säteilytetään onnen aaltoja. Voi teitä, perkeleitä.

Lynchin taide on kyllä yhä omaa luokkaansa, mutta ihmispisteet menivät nyt plop plop miinuksen puolelle. Todennäköisesti intuitioonsa luottava mies on vilpitön onnen kaupittelija, mutta tällä kertaa silti pelkkä kaupittelija. Tällä näytöllä jää tittelin perusteella kiinnostanut kirjakin lukematta.